Muutin reilu vuosi sitten takaisin vanhaan kotikaupunkiini. Paluussa oli paljon tuttua ja turvallista, mutta samalla jokin yllätti minut. Kaupungin keskustassa moni asia oli lähes ennallaan verrattuna siihen, mitä se oli 40 vuotta sitten.
Toki osa liikkeistä oli vaihtanut uusiin toimitiloihin ja ajan mukana oli tullut pieniä muutoksia. Kahvin kanssa tarjottiin nykyään muutakin kuin lehmänmaitoa. Silti monissa ravintoloissa listalla olivat samat burgerit kuin vuosikymmeniä sitten. Torilta löytyi edelleen metrilakua, ja kahviloissa kahvia ja pullaa.
Ymmärrän hyvin, ettei kaikkea tarvitse muuttaa vain muutoksen vuoksi. Moni yrittäjä tekee arvokasta työtä ja palvelee uskollisesti asiakkaitaan vuodesta toiseen. Silti jäin pohtimaan, voisiko perinteiden rinnalle löytyä myös uusia ideoita, jotka houkuttelisivat uusia asiakasryhmiä ja loisivat lisää elinvoimaa kaupunkiin.
Sama ilmiö näkyy kuukausittain järjestettävillä markkinoilla. Tarjonta on pitkälti samanlaista kuin 1980-luvulla. Tämä korostui erityisesti vappuna. Torilla oli runsaasti lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Ihmiset kiersivät aluetta, mutta vaikutelma oli, ettei kovinkaan moni löytänyt itselleen ostettavaa.
Olisiko torilla ollut tilaa pizzapaloja myyville yrittäjille, korealaiselle street foodille tai vaikkapa nostalgisia bändipaitoja tarjoaville kauppiaille?
Muistan, kuinka kansantaloustieteen professori Pekka Sutela käytti aikanaan torikauppaa esimerkkinä markkinoiden toiminnasta. Tori kertoo paljon siitä, kuinka hyvin tarjonta kohtaa kysynnän. Sama ajatus pätee kaikkeen yritystoimintaan.
Usein ajattelemme, että näin on aina tehty, joten näin kannattaa tehdä jatkossakin. Ja usein perinteet ovatkin arvokkaita. Mutta mitä tapahtuu, jos tuottavuus laskee, työntekijät vaihtuvat tai asiakkaat katoavat?
Silloin on helppo etsiä syitä toimintaympäristöstä. Vuokrat nousevat. Tekoäly muuttaa markkinoita. Verotus kiristyy. Kilpailu kovenee. Nämä tekijät ovat todellisia, mutta samalla kannattaa pohtia, voisiko omassa tekemisessä olla tilaa pienille kokeiluille. Usein juuri ne synnyttävät uudenlaista kiinnostusta.
Olen usein huomannut, että pisimmät jonot löytyvät paikoista, joissa tuoksuu hyvälle ja hinta tuntuu asiakkaasta kohtuulliselta. Usein kyse ei ole suurista innovaatioista vaan siitä, että joku on osannut tarjota jotakin vähän totutusta poikkeavaa.
Harva haluaa syödä kokonaisen pizzan toritapahtumassa. Sen sijaan moni voisi ostaa pizzapalan, maistaa korealaista ruokaa tai löytää suosikkiyhtyeensä paidan. Pienetkin elämykset voivat tehdä tapahtumasta kiinnostavan.
Sama ajatus koskee meitä kaikkia työssämme ja yrittämisessä. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä voisi tehdä hieman eri tavalla kuin ennen.
Luova ajattelu ei aina tarkoita suuria innovaatioita. Joskus se on samaa kuin luonnossa liikkuessa. Kun olemme puron äärellä, mietimme automaattisesti, mistä kohdasta kannattaa hypätä, jotta sukka ei kastu. Etsimme uuden ratkaisun tuttuun tilanteeseen.
Tähän ajattelutapaan tutustuin hiljattain Nuuksiossa kuunnellessani luontomatkailuyritysten pitchauksia. Useat yrittäjät olivat rakentaneet liiketoimintaansa rohkeiden kokeilujen kautta. He eivät olleet muuttaneet kaikkea kerralla, vaan testanneet uusia ideoita pienessä mittakaavassa.
Ehkä siinä piilee tärkeä opetus meille kaikille.
Uuden kokeileminen ei tarkoita hallitsematonta riskinottoa. Se voi olla pieni testi, rajattu pilotti tai uuden palvelun kokeilu nykyisen liiketoiminnan rinnalla. Pienikin kokeilu voi avata aivan uuden tavan nähdä asiakkaat, markkinat ja oman osaamisen.
Ja kun sparraajaksi löytää yrityskummin, onnistumisen mahdollisuudet kasvavat entisestään.
Luovuus ei synny pelkästään uusista ideoista. Se syntyy uskalluksesta kokeilla niitä käytännössä. Juuri siinä piilee menestymisen mahdollisuus niin torikaupassa, yrityksissä kuin jokaisen omassa työssäkin.
Minna Järvinen, toiminnanjohtaja Suomen Yrityskummit ry
minna.jarvinen(at)yrityskummit.fi
